Usko, järki ja filosofia

Jumalan olemassaolo ei ole empiirisesti havaittavissa. Empiiriset havainnot voivat toki antaa tukea tai “epätukea” Jumalan olemassaololle, mutta tämä itse kysymys ei ole tieteellinen kysymys, vaan filosofinen tai metafyysinen. Mutta yllättävän monet tieteilijät ja filosofit tänä päivänä ovat sitä mieltä, että filosofiset tai metafyysiset kysymykset eivät ole edes legitiimejä (aivan, itse asiassa on jopa muodikasta olla anti-filosofinen filosofi näinä päivinä!) Mutta jos metafysiikka ei ole mahdollista, niin metafyysiset kysymyksetkään eivät ole mielekkäitä. Onko teisteillä siis ongelma tämän uuden anti-metafyysisen asenteen kanssa?

No, olisi jos se olisi onnistunut. Mutta kun se ei ole.

E.J. Lowe on filosofian professori Durhamin yliopistosta. Hän on eräs tämän päivän arvostetuimmista metafyysikoista. Kirjansa The Possibility of Metaphysics (2001) ensimmäisessä luvussa Lowe kritisoi sekä monien luonnontieteilijöiden että naturalistifilosofien anti-metafyysista asennetta. Tätä asennetta, jonka mukaan empiiriset tieteet ovat ainoa tie maailman perimmäisen rakenteen selvittämiseen Lowe kutsuu skientismiksi. Filosofiassa tätä skientististä tietoteoreettista kantaa on kutsuttu naturalisoituneeksi epistemologiaksi. Näiden näkemysten perustava ajatus on siis se, että vain ja ainoastaan empiirinen tiede on legitiimi tiedon metodi ja näin esimerkiksi tieteestä erillistä “ensimmäistä filosofiaa” tai metafyysistä/filosofista apriori näkökulmaa ei ole olemassa.

Lowe huomauttaa, että meillä onkin edessämme varsin kummallinen tilanne. Toisaalta, tieteen popularisoijat “tuomitsevat” monia filosofien väitteitä, vaikka samaan aikaan monet näistä kritiikin kohteista ovat jo luopuneet väitteestä, jonka mukaan filosofit voivat tietää metafysiikan alaan kuuluvista aiheista enemmän kuin luonnontieteilijät.

Kuten monet muutkin metafyysikot ovat huomauttaneet (kuten vaikka Peter van Inwagen), myös Lowe on sitä mieltä, että skientismin tai naturalisoituneen epistemologian asenne metafysiikkaan ja filosofiaan on kestämätön:

In my opinion, both types of devotee of scientism - those drawn from the ranks of scientists and those drawn from the ranks of soi-disant philosophers - exhibit a blinkered dogmatism which is the very antithesis of genuine philosophy. Both fail to see that science presupposes metaphysics and that the role of philosophy is quite as much normative as descriptive - with everything, including science, coming within its critical purview. Scientists inevitably make metaphysical assumptions, whether explicitly or implicitly, in proposing and testing their theories - assumptions which go beyond anything that science itself can legitimate. These assumptions need to be examined critically, whether by scientists themselves or by philosophers -and either way, the critical philosophical thinking that must be done cannot look to the methods and objects of empirical sciences for its model. (Lowe 2001, 5)

Lowen maalaama kuva skientismin anti-metafysiikallisesta asenteesta on hyvin, hyvin erilainen kuin näiden ihmisten usein kuvaillaan olevan. Tieteen nimeen vannovien ja metafysiikalle ironisesti piikittelevien filosofien ja tieteilijöiden kuvaillaan usein olevan kriittisiä, tieteellisiä, rationaalisia ja objektiivisia. Lowen mielestä tämä asenne kuitenkin “osoittaa sokeaa dogmatismia, mikä on aidon filosofian todellinen antiteesi”.

Meidän täytyy kuitenkin olla nyt tarkkana. Lowe eikä kukaan muukaan ole väittämässä, että luottaminen empiirisiin tieteisiin on millään tavalla “sokeaa dogmatismia”. Ei missään nimessä. Tiede on valtavan hieno asia, joka on avartanut ja tulee avartamaan tietämystämme valtavasti. Mutta tieteen seuraamisesta tulee “sokeaa dogmatismia” silloin, kun henkilö tekee monopolistisen väitteen, jonka mukaan vain ja ainoastaan empiirisen tieteen oikeuttamat väitteet voivat olla tietoa. Tämä on siksi, että tiede perustuu moniin metafyysisiin ennakko-oletuksiin. Itse asiassa tämä nimenomainen skientistinen väite itsessään ei ole empiiristen tieteiden oikeuttama väite, vaan se kertoo jotain tieteen asemasta tieteiden itsensä ulkopuolelta. Se on siis (metafyysinen!) väite tieteen asemasta, jonka mukaan metafysiikka pitäisi lopettaa. Täten, skientismi osoittautuu itsensä kumoavaksi. Ja tämän vuoksi meidän tulisi olla innoissamme tieteestä, mutta vastustaa sokeaa ja dogmaattista tieteismiä. (Tämän pointin on tehnyt selkeästi esimerkiksi Paul K. Moser kirjansa The Evidence for God [2009] ensimmäisessä luvussa “Nontheistic Naturalism”.)

Me emme siis voi välttää ensimmäistä filosofiaa ja metafyysistä asennetta. Jopa skientistinen väite itsessään ei ole tieteellinen, vaan meta-tieteellinen väite. Jos meidän on siis tehtävä metafysiikkaa, tahdoimmepa sitä tai emme, niin miksemme tekisi sitä samantien hyvin?

Teistit voivat siis olla varsin turvallisin mielin kuulleessaan dogmaattisten naturalistien anti-metafyysistä vuodatusta, koska tämä kanta ei ole vain epämielekäs, se on todennäköisesti myös itsensä kumoava.

Viimeisen sanan saavat Charles Taliaferro ja Jil Evans mahtavasta kirjastaan The Image in Mind (2011):

Science itself cannot be conducted without a philosophical framework, a philosophy of science, evidence, a commitment to trustworthiness and reliability, and so on. The twentieth- and early twenty-first-century attempt to substitute science for philosophy (specifically, metaphysics) has been a failure. The thesis that science is the only route to secure knowledge of the world is not itself a scientific thesis; it is a thesis about science and thus a philosophy of science. (Taliaferro ja Evans 2011, 74)

Suositeltua lisälukemista: Peter van Inwagen: ‘The New Anti-Metaphycisians’, Proceedings and Addresses of the American Philosophical Association, 83 (2), 45-61.

Avainsanat: filosofia, Metafysiikka, naturalisoitu epistemologia, skientismi, tiede