Miksi lentokone tippui?
Elo 11. 2011 - T. Ilari
Lento-onnettomuuden tutkimukset ovat päättyneet. Kaikki kivet käännettiin, mutta turmalle ei löytynyt mitään syytä. Onnettomuuden tutkimusryhmä tiedottaa, että lentokoneen tippumiselle ei ollut syytä. Se vain tapahtui.
Siis tutkimusryhmä ei löytänyt syytä? Turmalle ei ollut näennäistä syytä?
Ei. Tutkimusryhmä pysyy järkkymätömänä: turmalle ei vain ollut syytä. Se vain tapahtui. Sille ei ole minkäänlaista selitystä. Siinä se. (Alexander Pruss, The Principle of Sufficient Reason: A Reassesment, 2006, s. 3)
Miksi pidämme tutkimusryhmän vastausta mielettömänä? Miksi meidän on sallittua inttää, että turmalle oli oltava jokin syy tai selitys?
Koska jonkin muotoinen riittävän perusteen periaate pätee. Kaikille kontingenteille asioille/tapahtumille/faktoille on jokin syy tai selitys.
Miksi sitten todella älykkäät filosofit kuten David Hume tai Graham Oppy kieltävät tämän periaatteen totuuden? Koska riittävän perusteen periaatteesta seuraa, että kosmoksen selittävä, supranaturalistinen ja välttämätön olento on olemassa. Humelle ja Oppylle tämä on liikaa.
Ehkä Hume ja Oppy olivat mukana lento-onnettomuuden tutkimusryhmässä.
Kai se aineettoman ja persoonallisen alkusyyn mahdollisuus on sitten sellainen mörkö, jonka välttämiseksi mikä tahansa premissi voidaan kiistää. Pitäisiköhän kosmologisten argumenttien lämmittelyksi tarjota lyhyt katsaus tietoisuusargumenttiin, niin että sellaiset taustalla kummittelevat ateistiset premissit menettäisivät uskottavuuttaan, kuten “kaikki persoonat ovat aineellisia”?
Kun on huomattu että tietoisuuden emergenssi aineesta on vähintäänkin taianomaista ad hoccia, ihminen lienee aineettomille persoonille jossain määrin suopeampi.
Hyvä pointti. Jos tietoisuus-argumentti on kosmologisen argumentin taustatiedoissa mukana, niin immateriaalisen kosmoksen selittäjän lähtökohtainen todennäköisyys kasvaa.
Tosin mielestäni teistille riittää, että hän argumentoi ainoastaan dualismin koherenssin puolesta. Jos on edes mahdollista, että aineettomia persoonia on olemassa, niin tämä riittänee taustatiedoksi kosmologista argumenttia varten.
Mitä tästä opimme?
Psykologisesti tehokkaassa jumalatodistuksessa ei riitä, että premissit ovat intuitiivisesti itsestäänselviä ja mielekkäitä, sekä päättely loogisesti pätevää. Jos päättelyyn tai johtopäätökseen liittyy jotakin intuition vastaista, tai muuten epämielekkäältä tuntuvaa, johtopäätöksen hyväksyminen vaatisi (1) epäintuitiivisen/epämielekkään proposition hyväksymistä ja samalla (2) perustavanlaatuista maailmankuvan muutosta. Sen sijaan johtopäätöksen hylkääminen edellyttää ainoastaan yhden premissin hylkäämistä. Jos tämä premissi on ainoastaan intuitiivisesti itsestäänselvä, mutta ei maailmankuvallisesti perustavanlaatuinen, on psykologisesti helpompaa valita pienempi paha: hyväksytään mieluummin epämielekäs propositio, kuin sekä epämielekäs propositio että maailmankuvan mullistus. Tiivistettynä:
Jumaltodistusten torjumisen I sääntö:
“Jos premissit vaikuttavat intuitiivisesti järkeviltä, mutta ne johtavat epämielekkäältä tuntuvaan ja maailmankuvaa mullistavaan päättelyyn, intuitiivisesti järkevä premissi tulee heitettyä pois.”
Psykologisesti tehokas todistus pyrkii siis takaamaan paitsi intuitiivisesti järkevät premissit ja loogisesti pätevän päättelyn, myös intuitiota mukailevan päättelyn ja johtopäätökset. Intuition mukaileminen onnistuu tehokkaasti hyvien analogioiden avulla (eli vaikka analogioilla ei tarvitsisi todistaa mitään, ne osoittavat, että “tällainen päättely ei ole lainkaan niin epäintuitiivista kuin miltä tuntuu, vaan ajattelet näin muuallakin.”).
Epämielekkäältä tuntuvan johtopäätöksen saattaminen mielekkään tuntuiseksi voi olla haastava temppu. Tässäkin voi käyttää analogiaa: “hyväksyt samankaltaisia asioita muuallakin.” Tässähän tietoisuusargumentti voi osoittaa, että ihminen joutuu joka tapauksessa hyväksymään tietoisuuden “mystisyyden” ja selittämättömyyden, sen että tietoisuudessa on vähintäänkin jotakin aineen lisäksi. Silloin johtopäätöstä ei ole enää helppo pitää epämielekkäänä. Lisäksi voi tietysti käyttää hyväkseen myös induktiota: “Sinulla on tämän argumentin lisäksi muitakin syitä hyväksyä tämä johtopäätös.” Induktiossa oikeastaan osoitetaan, että vaihtoehtoina on yhden epämielekkään/epäintuitiivisen proposition hyväksyminen + maailmankuvan muutos, tai sitten monen epämielekkään/epäintuitiivisen proposition hyväksyminen. Aina parempi jos voidaan käyttää sekä analogiaa että induktiota: vaihtoehtoina on (a) suhteellisen mielekäs maailmankuvan muutos vs. (b) monen epämielekkään/epäintuitiivisen proposition hyväksyminen.