Usko, järki ja filosofia

Jerry Coyne (kirjan Why Evolution is True kirjoittaja ja Chicagon yliopiston biologian professori) on eräs niistä aikamme uusateistista fanaatikoista, jotka luulevat, että tieteellinen koulutus on pätevä tekosyy jättää filosofian ja teologian kotiläksyt tekemättä - ja silti antaa itsevarmoja lausuntoja filosofiasta ja teologiasta. Coyne on kuitenkin näemmä lukenut viime aikoina hieman teologiaa “Eric MacDonaldin” alaisuudessa, joka on sattumoisin “ex-anglikaani pappi”, jonka mukaan “uskonnolliset uskomukset ja opinkappaleet eivät ole vain ilman rationaalista perustaa, vaan ovat itse asiassa vaaraksi rationaaliselle, evidenssiin perustuvalle ajattelulle” (todella puolueettoman ja hillityn opastajan on Coyne hankkinut). Voit lukea Coynen teologia-koulusta täältä, ja sen jälkeen Edward Feserin neuvoja Coynelle täältä.

Coynen postauksen ehdoton kohokohta on, kun hän väittää (ihan tosissaan, tämä ei ole vitsi tai olkiukko), että hän ei ole tietoinen yhdestäkään teistisestä argumentista, jota “ei ole käyty läpi ja kumottu The God Delusionissa“. Vau. Toistan: tämä ei ole vitsi. Professori Chicagon yilopistosta on oikeasti sitä mieltä, että jokainen teistinen argumentti - Platonista, Aristoteleesta ja Akvinolaisesta Craigiin, Prussiin ja Swinburneen - on kumottu Richard Dawkinsin Jumalharhassa.

Analogisesti minä voisin väittää vakavalla naamalla, että “en ole tietoinen yhdestäkään pätevästä argumentista uus-darwinistisen evoluution puolesta, jota ei olisi taklattu ja vakuuttavasti kumottu Ken Hamin magisteriaalisessa teoksessa Valhe: Evoluutio (Luominen Kustannus, 2007)”.

Coyne olisi - oiketetusti - varsin hämillään tai jopa vihainen jos joku sanoisi hänelle näin. Mutta edes vähääkään uskonnonfilosofiaan perehtynelle väite, jonka mukaan Ric Dawkins on “kumonnut” jokaisen teistisen argumentin, on täysin analoginen sille, että Ken Ham on kumonnut evoluution.

En ole puhunut tässä blogissa uusateisteista juurikaan, enkä tule puhumaankaan. Se ei ole kovin mielenkiintoista. Kuten Feser osuvasti huomauttaa, uusateistit kuten Coyne ja Dawkins luulevat (toisin kuin heidän vähemmän ylimieliset, mutta pätevämmät edeltäjänsä, kuten Einstein, Schrödinger ja Heisenberg), että heidän tieteellinen kompetenssinsa antaa heille luvan kirjoittaa filosofiasta opiskelematta filosofiaa ollenkaan. Feserin sanoin,

The Hawkings, Dawkinses, and Jerry Coynes of the world have been dancing the Myers Shuffle around their echo chamber for so long that they can only ever hear each other’s mutual congratulations shouted down the conga line. Until this childishness is universally treated with the sort of contempt it deserves, we will not have a sane intellectual culture, one in which the deepest philosophical, theological - and, indeed, scientific - questions can be fruitfully debated.

Avainsanat: Edward Feser, Jerry Coyne, Richard Dawkins, uusateismi