Coynen masentava tietämättömyys
Lok 18. 2011 - T. Ilari
Aamulehdessä oli tänään koko sivun juttu Jerry Coynesta ja siitä, kuinka uskonto on epätotta ja vaarallista. Tiede taas on ainoa tie totuuteen, ja tämä tie vie jokaisen objektiivisen totuudenetsijän kohti ateismia. Kuten Paholaisen asianajaja -blogissa huomattiin, “kyseessä on provosoivaa tekstiä, jota harvoin näkee Aamulehdessä“.
Valitettavasti koko artikkeli on samaa vanhaa uusateistista tiede-johtaa-ateismiin -hölynpölyä, mitä olemme kuulleet jo aivan tarpeeksi aikamme Coyneilta ja Dawkinseilta. Paholaisen asianajassa nostetaan esiin eräs masentava kommentti Aamulehden nettisivuilta reaktiona Coynen sanoihin:
[E]voluutio on mahdoton, sillä kuinka kauan ihminen olisi kyennyt odottamaan keuhkojen kehittymistä hengittämättä?
Mahtavaa. Ongelmana Coynen kannalta on kuitenkin se, että hänen vulgaarit uusateistiset väitteensä ovat täsmälleen yhtä masentavia. Tässä muutamia kohokohtia:
Uskonnot eivät voi löytää totuutta, koska ne esittävät yhteensopimattomia väitteitä, joista parhaimmillaan yksi voi pitää paikkansa. Mielestäni kaikki ovat väärässä.
Tämä on vähän kuin joku sanoisi, että “kvanttifysiikka ei voi löytää totuutta, koska siitä on olemassa ainakin 10 yhteensopimatonta fysikaalista tulkintaa, joista parhaimmillaan yksi voi pitää paikkansa - mielestäni ne kaikki ovat väärässä”.
Coyne jatkaa:
En usko, että koskaan tiedämme miten elämä sai alkunsa. Voimme toistaa sen laboratoriossa, mutta emme olleet paikalla silminnäkijöinä. Mutta väite siitä, että jumala oli kaiken takana, koska emme ymmärrä elämän syntyä… se on aivan sama kuin väittäisi elämän synnyttäjäksi menninkäistä, örkkiä tai lohikäärmettä.
Väite siitä, että joku jota ei ole olemassa, selittäisi tuntemattoman, ei ole toiminut tieteen historiassa, ja mielestäni se on myös filosofisesti järjetöntä.
Siis, Jumala on huono selitys elämän synnylle, koska häntä ei ole olemassa, ja väite, jonka mukaan olematon olio selittäisi jotain, “ei ole toiminut tieteen historiassa” sekä on “filosofisesti järjetöntä”.
Q.E.D.
“Militantti ateisti” -syytöksestä Coyne taas toteaa:
Militanttius on taas leima, jolla väheksytään ateisteja. Ei demokraattipuolueen kritisoijia kutsuta militanteiksi republikaaneiksi.
Coyne näemmä vilpittömästi luulee, että kaikki, jotka kritisoivat uskontoa tai teististä maailmankuvaa, ovat Coyne-Dawkinslaisia vulgaareja uusateisteja. Ehkä hänen kannattaisi lukea joskus joku kirja joltain ateistilta, joka on erikoistunut uskonnonfilosofiaan ja joka kohtelee toisia näkemyksiä kunnioitettavasti (esim. Mackien The Miracle of Theism, Oppyn Arguing About Gods tai vaikka Humen Dialogues Concerning Natural Religion). Ei ole sattumaa, että nimenomaan Coyneja ja Dawkinseja kutsutaan “militanteiksi ateisteiksi”, toisinkuin Mackie, Oppya tai Humea.
Ja vielä:
Ainoa tapa olla älyllisesti rehellinen uskovainen tiedemies on olla uskomatta mihinkään uskontoon, joka edellyttää jumalolentoa.
Eli esimerkiksi Newton ja Galileo, tai vaikkapa Christopher Isham ja George Ellis (molemmat maailman johtavimpia kosmologeja) eivät ole “älyllisesti rehellisiä”. Ja tietenkin Coyne jättää kertomatta meille, miten ja millä tavalla tiede antaa evidenssiä “jumalolennon” olemassaoloa vastaan. Olen argumentoinut esimerkiksi täällä, että tiede ei itse asiassa anna minkäänlaista evidenssiä naturalismin puolesta.
Coyne päättää haastattelunsa näihin sanoihin:
Näkemystäni voidaan pitää tylynä, mutta ei ole minun vikani, että ihmiset eivät kestä uskonsa arvostelua. Tiedemiehenä en ymmärrä ajatusta, jonka mukaan joitakin asioita ei sovi kritisoida.
Arvostelussa ja näkemyksien sekä argumenttien kriittisessä arvioinnissa ei ole mitään väärää; päinvastoin, se on välttämätöntä. Huonojen argumenttien antamisessa taas on jotain vialla, varsinkin silloin kun niiden esittäjä luulee niiden olevan niin hyviä, että hän katsoo olevansa oikeutettu väheksymään vastapuoltansa. Tietämättömyys ja ylimielisyys ovat erittäin vaarallinen yhdistelmä, professori Coyne.
Luettuani näitä Coynen kommentteja Aamulehdestä, kirjoitin siinä hieman provosoituneena lyhyen vastineen Aamulehden Lukija -palstalle. Tuskin julkaistaan. Tällaista kuitenkin kirjoittelin:
Aamulehden artikkeli “Tiede on tie totuuteen” (AL, Näkökulma 18.10.) mainostaa kritiikittömästi yhtä hyvin radikaalia näkökulmaa, jossa aiheeseen perehtymättömälle lukijalle pyritään selvästi antamaan yksipuolinen kuva tieteen ja uskonnon suhteesta. Jerry Coynen haastattelun sisältävä artikkeli on positivistis-tieteististä propagandaa, jossa kerrotaan myyttiä valkotakkisesta ja objektiivisesta Tiedemiehestä, jonka on seurattava todistusaineistoa vääjäämättä kohti ateistista maailmankuvaa.
Filosofi Charles Taylorin mukaan kuitenkin jokainen argumentti sen puolesta, että “tieteellinen maailmankuva” johtaisi millään tavalla ateismiin, on osoitettu huonoksi. Tiede sai alkunsa nimenomaan kristillisessä Euroopassa, ja monen tieteenhistorioitsijan mukaan kristilliset käsitykset maailmasta nimenomaan edesauttoivat tieteen syntymistä, vastoin positivistista myyttiä. Tänäkin päivänä monet tieteilijät ja filosofit hylkäävät väitteen, jonka mukaan tieteen ja uskonnon välillä olisi jokin sovittamaton ristiriita. Esimerkiksi Darwinin evoluutioteoria on täysin yhteensopiva teistisen maailmankuvan kanssa. Coyne lienee pätevä evoluutiobiologi, mutta kun hän puhuu tieteen ja uskonnon välisestä suhteesta, joka on filosofinen kysymys, astuu hän railakkaasti erikoisalueensa ulkopuolelle.
Jerry Coyne kuuluu niin sanottuun “uusateistiseen” liikkeeseen, jota sivistyneimmät ateistitkaan eivät ota kovin vakavasti. Filosofi Antony Flew on kutsunut Richard Dawkinsia - uusateismin kummisetää - “sekulaariksi fanaatikoksi”. Ateistinen tieteenfilosofi Michael Ruse on taas tokaissut, että Dawkinsin kirjan lukeminen aiheutti hänet “häpeämään ateistina oloaan”. Ateistit, jotka ovat (toisin kuin Coyne) erikoistuneet uskonnonfilosofiaan (kuten J.L. Mackie, Graham Oppy ja John Howard Sobel) eivät myöskään käytä kirjoituksissaan tieteen ja uskonnon välistä “ristiriitaa” argumenttina, sillä he tietävät sen olevan heikko. Coynelainen väite, jonka mukaan “ainoa oikea tapa olla älyllisesti rehellinen uskovainen tiedemies on olla uskomatta mihinkään uskontoon, joka edellyttää jumalolentoa”, on siis kaikkein älykkäimpien ateistienkin mukaan naiivia ja dogmaattista skientististä kiihkoilua, jonka puolesta ei ole esitettävissä merkittäviä järkiperusteita.
Kiitos nasevasta artikkelista. Artikkelin lopussa toteat, että
“Esimerkiksi Darwinin evoluutioteoria on täysin yhteensopiva teistisen maailmankuvan kanssa. ”
Tässä varmaankin pointtisi on se, että vaikka - vastoin havaintoja eläimien sopeutumisen aiheuttamasta geneettisen informaation katoamisesta - darwinin teoria olisikin totta (mitä se ei ole), niin asia olisi “puhtaan” teistisen ajattelun mukaan ristiriidaton.
Mikäli puhutaan Raamatun Jumalasta, ja siitä mitä Raamattu opettaa, niin tullaan siihen väistämättömään johtopäätökseen, että Darwinin evoluutioteoria on sen kanssa täysin ristiriitainen. Vain toinen voi olla totta.
Kuolemaa ei ollut ennen Adamin lankeemusta, eikä kukaan Raamattua totena pitävä voi kuvitella, että Jumala olisi sangen hyvän luomistyönsä kappaleena käyttänyt “vihollisista viimeistä”, joka kukistetaan kun Herra Jeesus palaa takaisin maan päälle.
En tarkoita tätä, ari. Minä itse asiassa hyväksyn evoluutioteorian kuta kuinkin sellaisenaan. Aina pitää olla valmis muuttamaan näkemyksiään uuden evidenssin valossa, mutta tämän hetken tieteeseen perustuen evoluutio näyttää kuta kuinkin parhaalta teorialta.
Tämän lisäksi uskon, että raamatullinen teismi on yhteensopiva Darwinin teorian kanssa. Ne eivät ole “täysin ristiriitaisia”, kunhan emme tulkitse Genesistä naiivin kirjaimellisesti. 1. Moos. ei itse asiassa sano, että ennen lankeemusta ei ollut eläinten kärsimystä ja kuolemaa; syntiinlankeemus oli ihmisen moraalinen lankeemus. Kannatan siis ns. “teististä evoluutiota”.
Ilarin kirjoituksen tarkoitus ei ehkä ollut ohjata keskustelua tälle uralle, mutta käsittääkseni jo vanhan kirkon aikaan on esiintynyt teologeja, joiden mukaan ruumiin kuolema oli ihmisen osana lankeemuksesta riippumatta (en muista nyt lähdettä), tosin ilman tuskaa ja muita synnin seurauksiksi katsottuja asioita.
Ei ole kaikkein reiluinta sanoa, ettei “kukaan Raamattua totena pitävä voi kuvitella…”. On kuitenkin varsin nimekkäitä kristittyjä ajattelijoita, jotka ovat olleet teistisen evoluution kannattajia (esim. C.S. Lewis ja Bo Giertz). Voidaan aivan perustellusti argumentoida, että he olivat väärässä joko luonnontieteellisessä tuntemuksessaan tai raamatuntulkinnassaan, muttei voida sanoa heidän suhtautuneen Raamattuun jotenkin kevyesti.
Näin siis ottamatta kantaa itse asiaan. Olen itse vielä pohdintavaiheessa.
Olen (ei yllättävästi) samaa mieltä, Snafu.
Suurin osa kristityistä analyyttisistä filosofeista muuten ovat joko teistisiä evolutionisteja (Swinburne, van Inwagen) tai pitävät sitä relevanttina vaihtoehtona (Craig, Plantinga), puhumattakaan kristityistä evoluutiobiologeista (Conwey-Morris, Collins, Miller). Eivätkä kyseiset filosofit ainakaan suhtaudu Raamattuun kevyesti.
Mutta tämä on tietenkin suuri ja tärkeä aihe, eikä tarkoitukseni todellakaan ollut lähteä tästä nyt sen enempää keskustelemaan.
Ehkä aihetta voisi lähestyä yrittäen ikään kuin asettua Coynen ja Dawkinsin ajatusmaailmaan: Dawkins on kai sanonut joskus, että darwinismi on ehto uskottavalle ateismille. Tai ajatuskuvio menee niin, että kaikki riippuu ja roikkuu (Dawkinsin mielessä) lähes vain ja ainoastaan siitä, miten on evoluutioteorian laita.
Tämä, kuten tiedämme, on täyttä tuubaa. On valovuosien matka evoluutioteoriasta ateismiin ja tällä matkalla Dawkins, Coyne ja Hitchens eivät ole ottaneet yhtäkään askelta, ainakaan eteenpäin. Tämän toivoisin ennen kaikkea niiden muistavan, jotka tuskailevat sen kanssa, voiko evoluutio mahtua luomiskertomuksen raameihin. Älkää huoliko, kyllä teistä Hesari vielä kunnon fundamentalistin saa vähemmänkin tiukalla tulkinnalla.
Sinulla menee nyt pullat ja rusinat sekaisin. Jumalaan ei kannata olla uskomatta sen takia, koska todisteet osoittavat Jumalan olemassaolemattomaksi, vaan sen takia, että Jumalasta ei ole todisteita.
Coynen näkökulma tähän jää toki vähän epäselväksi, esimerkiksi seuraavien kohtien myötä:
“Oman määritelmäni mukaan tiede sulkee pois kaiken uskon jumaluuteen tai yliluonnollisiin voimiin”
“Väite siitä, että joku jota —– ei ole olemassa——, selittäisi tuntemattoman, ei ole toiminut tieteen historiassa..”
Pidemmällä haastattelulla hän pystyisi oletettavasti täsmentämään väitteensä mielekkäämpään muotoon.
Hei Ilari,
”Filosofi Charles Taylorin mukaan kuitenkin jokainen argumentti sen puolesta, että “tieteellinen maailmankuva” johtaisi millään tavalla ateismiin, on osoitettu huonoksi.”
Erikoinen väite huomioiden, että koulutusasteen nousu korreloi selvästi ateismin kanssa, kun taas alhainen koulutusaste korreloi uskonnollisuuden kanssa. Asiasta näytti löytyvän useampikin tutkimuksia. Valitettavasti minulla ei ole aikaa arvioida tutkimusten laatua. Ohessa kuitenkin linkki yhteen tutkimukseen, jossa korrelaatio tulee selvästi esille. Yhdysvalloissa yleisesti usko jumalaan on 83% kun se tiedemiesten keskuudessa on 33%. (http://www.usnews.com/news/blogs/god-and-country/2009/07/16/pew-survey-a-huge-god-gap-between-scientists-and-other-americans)
”Coyne näemmä vilpittömästi luulee, että kaikki, jotka kritisoivat uskontoa tai teististä maailmankuvaa, ovat Coyne-Dawkinslaisia vulgaareja uusateisteja.”
Yllä oleva kommentti aiheutti kyllä huvittuneisuutta. Dawkinsinhan väittelee ja kirjoittaa asioista, mikä tekee väittelystä tai kirjoittamisesta vulgaaria? Hänen mielipiteensä ja ajatuksensako? Yhtälailla William Lane Craigia voidaan pitää vulgaarina?
Militantin ateismin käsite on myös melko huvittava ja sitä voidaan pitää jonkinlaisena mustamaalauksena. Näitä militantteja ateistejahan on jopa verrattu fundamentalistisiin uskoiviin. Vertaus on täysin absurdi. Ymmärrän jos jotain loukkaa Dawskinsin tai Hitchensin puhe, mutta se on vain puhetta. Fundamentalistinen uskonnollisuus ei todellakaan jää puheiden tasolle.
Erona on myös se, että Dawkinsin ja Hitchens kritisoivat erityisesti uskonnon aiheuttamia haittoja ei niinkään maltillista uskonnollisuutta. Uskonnot ovat aiheuttaneet paljon ongelmia ja uskontoihin liittyy paljon irrationaalisia pelkoja ja jopa vihaa. Esimerkiksi homojen oikeuksia poljetaan armotta nimenomaan uskovien toimesta. Ateisteillahan ei sinällään ole syytä polkea kenenkään oikeuksia. Ja jos joku ateisti polkee esimerkiksi homojen oikeuksia ei hän pysty piiloutumaan raamatun tai jumalan selän taakse. Yhtälailla kenenkään muunkaan ei tulisi saada oikeutta paeta tekojaan vaan kaikilla on vastuu omista teoistaan. Surullisinta on se, että tietyissä tapauksissa vihaa pidetään jopa jumalan käskynä ja oikeutuksena.
Siitä olen kuitenkin kanssasi samaa mieltä, että uskonnollisuus ja tieteenteko voivat varmasti kulkea myös käsi kädessä. Mutta tämä tietenkin edellyttää sitä, että uskonto hyväksyy tieteelliset tosiasiat.
Jk. Vaikka taidankin olla kanssasi eri mieltä useasta asias niin silti täytyy kehua, että hienosti olet koonnut ajatuksia ja tutkinut asioita. Valitettavasti itseltä puuttuu filosofinen tausta, jolloin oli ensin vaikea ymmärtää mm. semitä jumalalla näissä kosmologissa todistuksissa tarkoitettiin.
1. Tarkoitin väitteellä ‘tieteellinen maailmankuva ei johda millään tavalla ateismiin’ sitä, että ‘tieteen’ ja ‘ateismin’ välillä ei ole minkäänlaista loogista yhteyttä. Eli, ei ole olemassa hyvää argumenttia, joka osoittaisi, että tiede antaa evidenssiä Jumalan olemassaoloa vastaan. Se, että monet tieteilijät sattuvat tällä hetkellä olemaan ateisteja, on irrelevanttia, sillä enemmistöön vetoaminen on huono argumentti. Jos olet eri mieltä, niin ole hyvä ja tarjoa joku argumentti ateismin puolesta, mikä käyttää premissinään tiedettä. Odotan innolla.
2. Jokainen, joka on lukenut sivistyneitä ateisteja kuten Humea, Mackieta ja Smartia, ja lukee sen jälkeen Dawkinsia ja Coynea, ymmärtää, miksi nimenomaan nämä jälkimmäiset ovat ‘vulgaareja’. Dawkinsit ja Coynet huutavat ja heiluttelevat käsiään samalla, kun he ovat autuaan tietämättömiä relevantista kirjallisuudesta. Sivistyneet ateistit ovat tästä samaa mieltä. Esim. tieteenfilosofi Michael Ruse sanoi, että Jumalharhan lukeminen aiheutti hänet “häpeämään” ateistina oloaan.
Dawkins ja Coyne eivät siis ole ‘vulgaareja uusateisteja’ siksi, että he ovat ateisteja, vaan siksi, että he mesoavat asioista, joista eivät todistetusti tiedä yhtään mitään. Craigia ei voi oikeutetusti kutsua ‘vulgaariksi’, koska hän itse asiassa tietää hyvin paljon uskonnonfilosofiasta. Aivan kuten monet sivistyneet, uskonnonfilosofiaan perehtyneet ateistitkin.
3. En ole kiinnostunut uskonnollisuuden sosiaalisista hyödyistä tai haitoista, vaan niiden totuuskysymyksestä. En siis kommentoi mahdollisia uskontojen haitallisia seurauksia. Sen sanon, että vulgaarien uusateistien usein toitottama argumentti premissistä ‘uskonnolla A on yhteiskunnallisesti ongelmallisia seurauksia’ johtopäätökseen ‘uskonto A on epätotta’ on eräs huonoimmista argumenteista, joita on olemassa.
Ok,
“Se, että monet tieteilijät sattuvat tällä hetkellä olemaan ateisteja, on irrelevanttia, sillä enemmistöön vetoaminen on huono argumentti.”
Ei tuossa ole kysymys mielipiteestä vaan faktasta. Ateistit ovat keskimäärin koulutetumpia ja se on tosiasia. Toisin sanoen kouluttautuminen johtaa ateismiin. En väittänyt, että se olisi todiste jumalaa vastaan.
Looginen syy ateismiin on todisteiden puuttuminen, mikään ei viittaa siihen, että olemassa olisi jumala. Tässä sinun täytyy myös huomata, että >99% ihmisistä ei etsi vastausta filosofiasta. En myöskään minä. Kosmologinen argumentti on mielenkiintoinen ajatus, mutta filosofinen todistelu ei saa minua uskomaan jumalaan. Kamal - argumenttia kohtaan on käsittääkseni myös esitetty kritiikkiä.
“Jokainen, joka on lukenut sivistyneitä ateisteja kuten Humea, Mackieta ja Smartia, ja lukee sen jälkeen Dawkinsia ja Coynea, ymmärtää, miksi nimenomaan nämä jälkimmäiset ovat ‘vulgaareja’.”
Pitää tutustua edellä mainittuihin kirjalijoihin. Ja toki ymmärrän, että Dawkinsia ja Hitchensia voidaan tietyllä tapaa pitää vulgaareina.
“En ole kiinnostunut uskonnollisuuden sosiaalisista hyödyistä tai haitoista, vaan niiden totuuskysymyksestä.”
“Sen sanon, että vulgaarien uusateistien usein toitottama argumentti premissistä ‘uskonnolla A on yhteiskunnallisesti ongelmallisia seurauksia’ johtopäätökseen ‘uskonto A on epätotta’ on eräs huonoimmista argumenteista, joita on olemassa.”
Näin tuskin kukaan väittääkään. Kysymys on siitä, että uskontoihin liittyy ongelmia, joiden vuoksi niitä kritisoidaan. Kritiikki vaikkapa saatanaa kohtaan ei tee saatanasta totta tai epätotta, mutta kritiikki saattaa olla tarpeen, jotta ihmiset pysähtyvät miettimään miksi he saatanaa palvovat.
“Ei tuossa ole kysymys mielipiteestä vaan faktasta. Ateistit ovat keskimäärin koulutetumpia ja se on tosiasia. Toisin sanoen kouluttautuminen johtaa ateismiin. En väittänyt, että se olisi todiste jumalaa vastaan.”
Erimielisyytemme johtuu tässä nyt siitä, että ymmärsit sanan “johtaa” eri tavalla kuin minä väitteessäni “tiede ei millään tavalla johda ateismiin”. Minä tarkoitin, että tiede ei “johda” millään normatiivis-rationaalisella tavalla ateismiin. Eli ei ole olemassa hyviä argumentteja tieteestä ateismiin. Tarkoitin siis tätä ja vain tätä. Sinä taas haluat tuoda esille sen, että tieteellisesti kouluttautuneet ihmiset ovat tilastollisesti todennäköisemmin ateisteja näinä päivinä. Tästä väitteestä minulla puolestaan ei ole kommentoitavaa. (Näkemykseni mukaan tämä johtuu vain vallitsevasta sosiaalisesta paineesta.)
“Looginen syy ateismiin on todisteiden puuttuminen, mikään ei viittaa siihen, että olemassa olisi jumala.”
Tämä on tuttu ateistinen mantra, josta teistit ovat eri mieltä.
“Kosmologinen argumentti on mielenkiintoinen ajatus, mutta filosofinen todistelu ei saa minua uskomaan jumalaan.”
Tämä ei sinällään yllätä, sillä usko Jumalaan on moraalisesti ja eksistentiaalisesti todella haastavaa. Mutta jos sinä olet tietoinen hyvistä argumenteista Jumalan olemassaolon puolesta, eikä sinulla ole näitä kumoavia ateistisia todisteita, niin kenties ateistinen uskomuksesi on epäoikeutettu. Joka tapauksessa, argumenttien pohtiminen voi auttaa sinua ajattelemaan asioita kriittisesti eri näkökulmista, vaikket heti alkaisikaan teistiksi.
“Kysymys on siitä, että uskontoihin liittyy ongelmia, joiden vuoksi niitä kritisoidaan.”
Siitä vain, minulla ei ole mitään kritiikkiä vastaan. Tässä blogissa olen kuitenkin kiinnostunut, kuten sanoin, uskonnollisten väitelauseiden totuuskysymyksistä. Uskonnollisuuden sosiaaliset seuraamukset ovat irrelevantteja tämän kannalta.
Huomasin, että ymmärsin sanan eri tavalla kuin olit tarkoittanut. Halusin vain täsmentää, mitä itse tarkoitin.
Sosiaalinen paine on hyvä pointti, mutta tässä tapauksessa se käsittäkseni ei tue väitettäsi vaan sotii sitä vastaan. Suomessa lähtökohtaisesti odotetaan, että kaikki ovat kristittyjä. On myös todennäköistä, että sosiaalinen paine on korkeampi vähemmän koulutetuissa ihmisryhmissä. Koulutuksen myötä, ihmisen kyky käsitellä ja suvaita itselle vastakkaisia ideoita ja ajatuksia kasvaa, minkä vuoksi tällaisissa ihmisryhmissä sosiaalinen paine on alhaisempi ja ihminen voi olla, mitä oikesti on. Olen melko varma, että argumentti sosiaalisesta paineesta toimii nimenomaan näin päin. Olkoonkin, että en tunne aiheen tutkimusta.
Mantra tai ei, pidän sitä totena. Käsitääkseni filosofisistakin argumenteista käydään kiivasta vääntöä, eivätkä ne ole sinällään oikeiksi tai vääriksi todistettuja. Itselle valkeni vasta noin viikko sitten, että tällaisia argumentteja ylipäätään on olemassa. Toisaalta en tiedä onko edes mahdollista uskoa vain, koska tietää, että tietty filosofinen argumentti tukee ajatusta jumalan olemassaolosta. Itse olettaisin, että uskominen vaatii paljon muutakin.
Huomasin mm. sivuillasi 11 hyvää todistetta jumalan olemassaolosta ja ajattelin käydä ne läpi, kunhan ehdin.
Aivan huomasin vasta parin viestin jälkeen tämän blogin käsittelevän asioita käytännössä vain filosofian näkökulmasta. Tämä lienee hyvä ja tarpeellinen rajaus, jotta keskustelu ei rönsyile liikaa.
“Huomasin, että ymmärsin sanan eri tavalla kuin olit tarkoittanut. Halusin vain täsmentää, mitä itse tarkoitin.”
Ok.
Sosiaalinen paine nimenomaan akateemisessa maailmassa on Suomessa sekä yleensäkin Euroopassa nykyään vahvasti naturalismiin (ateismiin) kallistuvaa. Valitettavasti. (Joskin teismi on akatemiassa nousussa.) Väite, “Koulutuksen myötä, ihmisen kyky käsitellä ja suvaita itselle vastakkaisia ideoita ja ajatuksia kasvaa, minkä vuoksi tällaisissa ihmisryhmissä sosiaalinen paine on alhaisempi ja ihminen voi olla, mitä oikesti on” on siis liian ruusuinen. Akateeminen maailma voi olla varsin raju “epämuodikkaita” näkemyksiä kohtaan.
“Itselle valkeni vasta noin viikko sitten, että tällaisia argumentteja ylipäätään on olemassa.”
Ok. Sitten voisi olla korkea aika alkaa hieman opiskelemaan näitä asioita. Niin, ja teistiset argumentit - niinkuin kaikki filosofiset, tieteelliset, historialliset, yms. argumentit yleensäkään - eivät ole ehdottomia todisteita. Pikemminkin kyse on todennäköisyyttä lisäävistä, induktiivisista argumenteista. Tämän vuoksi en puhu “todistuksista”, vaan argumenteista.
“Toisaalta en tiedä onko edes mahdollista uskoa vain, koska tietää, että tietty filosofinen argumentti tukee ajatusta jumalan olemassaolosta. Itse olettaisin, että uskominen vaatii paljon muutakin.”
Olen samaa mieltä. Usko Jumalaan on eksistentiaalisesti haastavaa. Mutta tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö argumenteilla voisi olla jotain tekemistä uskon kanssa. Argumentit voivat poistaa ns. “älyllisiä esteitä” ja näin auttaa tekemään teismistä älyllisesti tyydyttävän vaihtoehdon.
“Aivan huomasin vasta parin viestin jälkeen tämän blogin käsittelevän asioita käytännössä vain filosofian näkökulmasta. Tämä lienee hyvä ja tarpeellinen rajaus, jotta keskustelu ei rönsyile liikaa.”
Nimenomaan.
http://raapustus.net/?id=117 käsitellään tällaista tyypitystä ja ihmisten niputtamista.